Loimaan lukio hosts Skills for life, Skills for future: Johanneksen avautuminen :D

Perjantain näytelmästä ja vähän muustakin

Comeniusprojekti on minun osaltani ohitse ja jäi hieman haikea olo. Ollessamme matkalla Slovakiaan minua jännitti aika paljon sillä en ollut ikinä joutunut vastaavaan tilanteeseen, ihan outojen ihmisten keskelle joista kukaan ei puhu Suomea. Vastaanotto oli kuitenkin hyvä ja englannin puhuminenkin lähti sujumaan pienen kangertelun jälkeen. Slovakialainen vieraanvaraisuus oli minulle positiivinen yllätys ja viihdyin siellä niin hyvin etten olisi halunnut tulla kotiin.

Viikko ennen syyslomaa oli meidän vuoromme panna parastamme ja kestitä Comeniusprojektilaisia. Viikko oli fyysisesti erittäin rasittava (josta kertoo se että viikon jälkeisenä lauantaina nukuin kahteen asti ja join aamukahvia viiteen asti) mutta silti todella mahtava kokemus. Univelan ottaminen alkoi heti sunnuntaina kun Slovakian ryhmä piti hakea Humppilan lasitehtaalta (jonne he olivat tulleet bussilla Helsingistä) maanantai-aamuyöstä kello kahdelta (Lauri kun luet tätä niin tahtoisin vielä kerran kiittää että olit pitämässä minua hereillä ja tähystämässä peuroja). Järkevä ihminen olisi mennyt nukkumaan välillä mutta Johannes Erelä ei harrasta päivätorkkuja. Lasitehtaalla vanhojen tuttujen tapaaminen oli mahtava ja mieleenpainuva hetki. Matkanteko oli kuitenkin ollut rasittavaa sillä oma vieraani nukahti autoon matkalla lukiolta kotiin ja sikeästi nukkuikin.

Omana "vastuualueenani" oli viimeisen illan ohjelman ideointi ja järjestäminen Miron kanssa. Homma taisi lähteä alkuun viikolla ennen vieraiden tuloa, seuraavanlaisesta keskustelusta

Miro: Johannes joko sulla on ideoita siihen viimisen illan ohjelmaan?

Johannes: Mihin viimisen illan ohjelmaan?

Miro: Siihen mitä me luvattiin tehdä.

Johannes: Ai luvattiin vai, koska muka, mitä millon hä?...

Kaiken kaikkiaan olen aikaansaannoksistamme erittäin ylpeä vaikka pelkäsinkin että ohjelmamme tuntuu äkkiä ja paniikissa kasatulta. Meidän osaltamme ohjelma koostui näytelmästä: Truth about Finns, joka käsitteli ulkomaalaisten stereotypioita suomalaisista. Näytelmä onnistui todella hyvin vaikka ensimmäiset harjoitukset olivatkin vasta samana perjantaina kuin ensi-ilta. Oli ilo huomata kuinka kaikki olivat täysillä mukana eikä kukaan sanonut: "Mää en ainaka rupee tommosta tekeen yleisön edessä". Myös yleisö tykkäsi näytelmästä joten olen erittäin tyytyväinen. Viime lauantaina ollessani Miron kanssa Loimaan teatterissa katsomassa näytelmää Häräntappoase, Miro sanoi: "Meitin tarttee varautua henkisesti siihen et tää saattaa olla parempi ku se meidän näytelmä" Johon tokaisin: "Nää ei oo vertailukelposia ku mein näytelmä kuulu eri kategoriaan".

Comeniusprojektissa oppi sekä tuntemaan paljon uusia ihmisiä mutta myös omia koulutovereita paremmin. Porukallamme vallitsi mainio yhteishenki jonka avulla saimme projektin onnistumaan mainiosti. Tätä voi pitää mainiona esimerkkinä siitä kuinka yhteistyöllä saa asiat sujumaan. Jälkeenpäin olen saanut vierailtamme pelkkää positiivista palautetta ja kiitosta, joten eiköhän me ihan hyvin onnistuttu.

Lopuksi haluaisin kiittää opettajia, jotka mahdollistivat tämän mahtavan kokemuksen meille sekä kaikkia Comeniusprojektiin osallistuneita oppilastovereitani hyvästä yhteistökyvystä ja positiivisesta asenteesta kuin myös perhettäni tukevasta aamupalasta ja esimerkillisestä isännöimisestä. Haluaisin myös kiittää kaikkia niitä jotka jäivät äskeisessä mainitsematta.

Kiitos!

Ohessa kuvia näytelmästä. Kuvat by: Kerttu Mäkelä