Johanneksen avautuminen :D

Perjantain näytelmästä ja vähän muustakin

Comeniusprojekti on minun osaltani ohitse ja jäi hieman haikea olo. Ollessamme matkalla Slovakiaan minua jännitti aika paljon sillä en ollut ikinä joutunut vastaavaan tilanteeseen, ihan outojen ihmisten keskelle joista kukaan ei puhu Suomea. Vastaanotto oli kuitenkin hyvä ja englannin puhuminenkin lähti sujumaan pienen kangertelun jälkeen. Slovakialainen vieraanvaraisuus oli minulle positiivinen yllätys ja viihdyin siellä niin hyvin etten olisi halunnut tulla kotiin.

Viikko ennen syyslomaa oli meidän vuoromme panna parastamme ja kestitä Comeniusprojektilaisia. Viikko oli fyysisesti erittäin rasittava (josta kertoo se että viikon jälkeisenä lauantaina nukuin kahteen asti ja join aamukahvia viiteen asti) mutta silti todella mahtava kokemus. Univelan ottaminen alkoi heti sunnuntaina kun Slovakian ryhmä piti hakea Humppilan lasitehtaalta (jonne he olivat tulleet bussilla Helsingistä) maanantai-aamuyöstä kello kahdelta (Lauri kun luet tätä niin tahtoisin vielä kerran kiittää että olit pitämässä minua hereillä ja tähystämässä peuroja). Järkevä ihminen olisi mennyt nukkumaan välillä mutta Johannes Erelä ei harrasta päivätorkkuja. Lasitehtaalla vanhojen tuttujen tapaaminen oli mahtava ja mieleenpainuva hetki. Matkanteko oli kuitenkin ollut rasittavaa sillä oma vieraani nukahti autoon matkalla lukiolta kotiin ja sikeästi nukkuikin.

Omana "vastuualueenani" oli viimeisen illan ohjelman ideointi ja järjestäminen Miron kanssa. Homma taisi lähteä alkuun viikolla ennen vieraiden tuloa, seuraavanlaisesta keskustelusta

Miro: Johannes joko sulla on ideoita siihen viimisen illan ohjelmaan?

Johannes: Mihin viimisen illan ohjelmaan?

Miro: Siihen mitä me luvattiin tehdä.

Johannes: Ai luvattiin vai, koska muka, mitä millon hä?...

Kaiken kaikkiaan olen aikaansaannoksistamme erittäin ylpeä vaikka pelkäsinkin että ohjelmamme tuntuu äkkiä ja paniikissa kasatulta. Meidän osaltamme ohjelma koostui näytelmästä: Truth about Finns, joka käsitteli ulkomaalaisten stereotypioita suomalaisista. Näytelmä onnistui todella hyvin vaikka ensimmäiset harjoitukset olivatkin vasta samana perjantaina kuin ensi-ilta. Oli ilo huomata kuinka kaikki olivat täysillä mukana eikä kukaan sanonut: "Mää en ainaka rupee tommosta tekeen yleisön edessä". Myös yleisö tykkäsi näytelmästä joten olen erittäin tyytyväinen. Viime lauantaina ollessani Miron kanssa Loimaan teatterissa katsomassa näytelmää Häräntappoase, Miro sanoi: "Meitin tarttee varautua henkisesti siihen et tää saattaa olla parempi ku se meidän näytelmä" Johon tokaisin: "Nää ei oo vertailukelposia ku mein näytelmä kuulu eri kategoriaan".

Comeniusprojektissa oppi sekä tuntemaan paljon uusia ihmisiä mutta myös omia koulutovereita paremmin. Porukallamme vallitsi mainio yhteishenki jonka avulla saimme projektin onnistumaan mainiosti. Tätä voi pitää mainiona esimerkkinä siitä kuinka yhteistyöllä saa asiat sujumaan. Jälkeenpäin olen saanut vierailtamme pelkkää positiivista palautetta ja kiitosta, joten eiköhän me ihan hyvin onnistuttu.

Lopuksi haluaisin kiittää opettajia, jotka mahdollistivat tämän mahtavan kokemuksen meille sekä kaikkia Comeniusprojektiin osallistuneita oppilastovereitani hyvästä yhteistökyvystä ja positiivisesta asenteesta kuin myös perhettäni tukevasta aamupalasta ja esimerkillisestä isännöimisestä. Haluaisin myös kiittää kaikkia niitä jotka jäivät äskeisessä mainitsematta.

Kiitos!

Ohessa kuvia näytelmästä. Kuvat by: Kerttu Mäkelä

    Suomalaiset ahkerat työmiehet ja -naiset

    Suomalaiset laiskat työmiehet ja -naiset

    Kohtaus jossa käsitellään suomalaista liikennekulttuuria

    Suomalaiset eivät tappele jääkarhujen kanssa...

    ... sillä suomalaiset tappelevat grillijonossa

    Suomipoika sooloilee 

Ainutkertaisia kokemuksia

Olen osallistunut kahteen Comenius projektiin, joista toinen on vielä kesken. Viikolla 41 osa projektissa mukana olevista nuorista vieraili Loimaalla.

Sanovat, että projekti on hanke, jossa älyttömät yrittävät saada haluttomat tekemään mahdottomia - ovat väärässä.  Kun perehdytimme vieraitamme suomalaiseen saunakulttuuriin, ei haluttomuudesta ollut tietoakaan. Sen sijaan kiinnostus kulttuuriamme ja kieltämme kohtaan oli lähes käsin kosketeltavaa. Jokaisen ylpeys omasta kielestä ja kulttuurista oli suurta.

Veimme espanjalaiset vieraamme seuraamaan koulumme espanjan tuntia. Ylpeänä he antoivat lukunäytteen kirjan kappaleesta ja näyttivät kartasta missä asuvat. Kun suomalaiset espanjan opiskelijamme lukivat samaista kirjan kappaletta ääneen, oli vierailla selkeästi vaikeuksia pidätellä nauruaan. Revanssi oli kuitenkin tiedossa ja kaikilla oli hauskaa kun vieraiden eteen lyötiin suomalainen teksti.

Olin isäntäoppilaana espanjalaiselle pojalle. Kulttuurieroja tuli esiin jo ensimmäisenä päivänä, kun kengät jätettiinkin eteiseen. Kuulin että samaan tapaan muissa perheissä ihmetystä oli aiheuttanut juustohöylä. Myös koulumme aiheutti lievää hämmennystä. Vieraanani ollut Manuel arvioi, että meidän koulumme on miltei sata vuotta kehittyneempi kuin hänen koulunsa. Koulumme tekniset vempaimet ja modernit puitteet ovat tosin melko edistyksellisiä, myös Suomen mittakaavassa.

Vaikka esiin tuli paljon kielellisiä- ja kulttuurisia eroja, tuli esille myös se, miten samanlaisia lopulta olemme. Vierailtamme löytyi paljon samoja piirteitä kuin meistä itsestämme. Huumorintaju, luonteenpiirteet, käyttäytyminen ja jopa osittain ulkonäkö yhdistivät useimpia meistä.

Viikon aikana tutustuimme moneen Slovakiasta, Unkarista, Puolasta ja Espanjasta tulleeseen nuoreen. Samalla kuitenkin myös me suomalaiset opiskelijat tutustuimme toisiimme. Vaikka usein luulee tuntevansa lähes kaikki oman koulun opiskelijat, on todellisuus toinen. Viikon aikana vietimme paljon aikaa keskenämme. Yhdessä vietettyjen hetkien aikana, jo ennestään tutuista kavereista löytyi uusia, hienoja puolia. Samalla tutuksi tulivat, aiemmin vähän vieraampina pysyneet opiskelijat. Todistetuksi tuli, miten upea joukko erittäin mukavia opiskelijoita ja opettajia kouluumme on valikoitunut. :)

Minulle projekti merkitsee ainutkertaista kokemusta, josta voin olla iloinen.

Great Comenius week behind. During the week, I realized how important it is to belong to some group. It is nice to see how similar personalities we have, even if the cultures are quite different. I am happy about this project, it has given me a lot. Thank you to everyone who have given me "Skills for life, skills for future"!

Hei!

Mahtava viikko takana ja vieläkin hymyilyttää :) Oli ihanaa tavata jälleen ihmisiä, joita jäin todella ikävöimään lähdettyäni Slovakiasta. Uusia kavereita tuli taas paljon ja omaan vaihtariinkin ehti kiintyä paljon. Itkuhan siinä kummaltakin pääsi, kun tarvitsi lähteä takaisin kotiin juuri kun oli ehtinyt tutustua kunnolla. :(  

Comenius projekti on antanut minulle niin paljon! En tarkoita vain tätä viikkoa vaan myös matkaa Romaniaan ja Slovakiaan. Projekti oli ainutkertainen mahdollisuus oppia kieltä ja asioimaan ulkomailla. Rohkeus ja itsevarmuus saivat kunnon lisäyksen tämän projektin myötä. Jos haluan matkustaa ulkomaille tai mennä vaikka töihin toiseen maahan, on sinne aina mukavempi mennä kun on tuttuja. Kiitos kaikille ihanille ihmisille ja uusille ja vanhoille ystäville ja opettajille, kun olen tämän mahdollisuuden saanut ja kokea kaiken sen ilon teidän kanssanne. :D

Nilan Bisons game on Friday

Nilan Bisons game on Friday 11.10.2013

   The whole Comenius-folk went to see the Nilan Bisons game on Friday in the middle of the International evening that was held at the school's canteen.
   I was busy taking photos of the game, but I think they liked the game and surprised how big thing Nilan Bisons is in Loimaa.

Bowling on Wednesday

On Wednesday evening the whole group went to the bowling alley. There we were bowling, went to sauna and ate some snacks. During the evening we saw many strikes and failures, but most important is that we saw many smiles. We talked and laughed a lot so the time went quickly. I think everyone had a great time!

Photos: Eveliina Toivola

Day in Turku with Comenius students

Day in Turku with Comenius students

   On Tuesday we visited the city of Turku, in south-western Finland. The first thing we saw when we arrived there was Turku's castle, which dates from the 13th century. Once we were divided in two groups, the guided tour around the castle started. We could learn the history of the castle and the most important things that had taken place there, and at the end we had the opportunity to wear some armors and helmets.

    After that we went to the cathedral, where we made a gimkhana in which we had to discover things related to the cathedral by ourselves. We found out that it was first constructed in the late 13th century, but in 1827 there was a big fire which caused huge damage in the cathedral and it had to be rebuilt. Nowadays, it's considered the most important religious building in Finland.

   Once we had visited these two important buildings in Turku, we had some time to go shopping in the centre of the city. Then we went to play megazone, which is similar to paintball but lasers are used instead of paintballs. It's actually a very fun game! Having finished there, we returned to Loimaa.

On Monday afternoon, soon after the guests had arrived, they got to learn a little Finnish.

We Finns thought that as our guests were going to stay with us for a week, it might be nice if they could communicate a little in Finnish, too. So on Monday afternoon they had a short Finnish lesson. All the Finnish hosts were teaching and all the guests were learning how to pronounce and even discuss in one of the most difficult languages in the world. 

The guests were quick learners: it was amazing how well they coped with even the difficult phrases, such as "Mitä kuuluu?" ('How are you?') or "Hyvää yötä!" ('Good night!').

At the end of the lesson the guests prepared little scenes where they demonstrated everyday situations like two people meeting each other for the first time - using only Finnish, of course!